| Vårt land, vårt land, vårt fosterland, ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
mer älskad än vår bygd i nord,
än våra fäders jord! | Notre pays, notre pays, notre patrie, Sonne haut, mot chéri !
Nulle colline ne s’élève à l’horizon,
Nulle vallée ne s’enfonce, nulle grève n’est baignée,
Plus aimées que notre contrée dans le Nord,
Que la terre de nos pères. | Oi maamme, Suomi, synnyinmaa! Soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tä’ä pohjoinen.
Maa kallis isien. |
| Din blomning, sluten än i knopp, Skall mogna ur sitt tvång;
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp.
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång. | Ta floraison, encore en boutons, Éclatera hors de sa prison ;
Vois comme notre amour va célébrer
Ta lumière, ton éclat, ta joie, ton espérance,
Et comme un jour retentira plus haut
L’hymne de notre patrie. | Sun kukoistukses’ kuorestaan, kerrankin puhkeaa.
Viel’ lempemme saa nousemaan,
sun toivos’, riemus’ loistossaan.
Ja kerran laulus’, synnyinmaa,
korkeimman kaiun saa. |
